Ensihuolto
Keskiviikkona, 1. Lokakuuta 2008Keväällä katkennut keskiölaakerin akseli (mikähän oikea suomenkielinen termi lie) alkoi taannoin syysiltojen pimetessä kummitella mielessä. Kesän ajan työmatkat taittuivat ihan mukavasti maantiefillarilla, mutta syksyn lehdet ja pimeys eivät oikein sovi kapeille renkaille ja heijastimattomuudelle.
Alunperin ajattelin hankkia kokonaan uuden kulkineen työmatkoja varten - onhan tuo nykyinen jo aika monta vuotta vanha ja laskeskelin sen keskiöremontinkin kustantavan jonkin verran. Kyselinkin jo muutamasta paikasta niin koti- kuin ulkomailla soveltuvia rakkineita, mutta hiukan nihkeää oli kauppiaiden suhtautuminen, ilmeisesti kevätkiireiden vuoksi.
Nyt kuitenkin aktivoiduin ja kävin päivänä eräänä kotimatkalla ostamassa tarpeelliset työkalut kampien ja keskiölaakerin irroittamiseen. Mopo vähän tietysti karkasi käsistä ja tuli ostettua sitten työkalut myös mm. takapakan irroittamiseen.. Netistä löytyi kohtuullisen runsaasti materiaalia tee-se-itse-polkupyörämekaanikolle ainakin kahdella kolmesta kotimaisesta kielestä. Takapakan irrottaminen kävikin niin helposti, että pidän nyt itseäni tyhmänä kun en aiemmin ole sitä itse tehnyt. Keskiölaakerin (tai siis koko sen kasetin) irrottamisessa tarvittiin muutaman kerran isompaa vasaraa, mutta onnistui sekin lopulta.
Samoin uuden kasettikeskiön tilaamisessa meinasi mennä sormi suuhun saksalaisia verkkokauppoja selaillessa - valinnanvaraa kun oli niin kasetin paksuudessa, kierteiden mallissa kuin akselin pituudessakin. Rohkaistuin kuitekin lopulta tilamaan oikealta vaikuttavan mallin, hintaa tuli postikuluineen vajaa 20 euroa.
Uuden keskiön paikalleen saaminen olikin huomattavasti hankalampaa. Ilmeisesti alkuperäisen kasetin kierteet olivat olleet hieman matalammat tai puhdistuksesta huolimatta runkoon oli jäänyt töhnää. Joka tapauksessa usko oli loppua useamman kerran kun kiersin laakeria neljänneskierroksen enemmän sisään kerrallaan. Jatkoin kuitenkin raa’alla voimalla kun kaikki merkinnät vanhassa ja uudessa keskiökasetissa täsmäsivät, ja menihän se lopulta ihan nätisti paikalleen.
Seuraavaksi pitäisi askarrella vielä kammet, uusi takarataspakka ja ketju takaisin paikalleen ja työmatkamankeli olisi taas käyttökunnossa. Ehkä sen jälkeen voisikin alkaa pakertaa syyshuoltoa maantiekulkineelle.
