Samalla ajattelin siirtyä lopullisesti RAW-aikaan ja asentaa koneeseen Canonin softat. No, tietenkään softa-cd ei käytetyn rungon mukana tullut, joten Google apuun ja uusin versio Digital Photo Professional:sta löytyikin helposti. Mutta. Sepäs ei suostu asentumaan ilman vanhaa versiota. Hieman lisää googlausta, ja löytyi Canonin Japanin sivuilta lomake, johon voi nakuttaa rungon sarjanumeron ja vastineeksi saa ladattua version 1.0.0:n. Sen asennuttua suostuu uudempikin versio (3.6.1 just nyt) asentumaan kiltisti.

Nyt ei siis enää tarvitse käynnistää Sportstrackerin lisäksi karttaohjelmaa fillarilla eksyessään (paitsi tietysti jos tarvitsee sen laskemaan lyhimmän reitin kotiin).

Kartat ilmeisesti ladataan verkon yli vaikka niitä Nokia Mapsissä oliskin, ainakin tavulaskuri jossain näytöllä vilisi. Uusi hyötykäyttö rajoittamattomalle datayhteydelle siis.

Paketissa luvattiin tuki Mac-koneille. Olen aina luullut että valtaosassa Mac-koneista on kelkaton cd-asema, joten ensimmäinen yllätys oli mukana tullut vajaakokoinen mini-cd ilmeisesti ajureille. Pelkästään piuhan kiinni kytkemällä uutta sarjaporttia ei ilmestynyt /dev:n alle, joten ajurit selvästi olivat tarpeen. Mini-cd:tä ei tietenkään voi kelkattomaan asemaan laittaa ja netistä ei tuntunut tuolla Prodige-nimellä löytyvän joten USB Prober apuun.

Valmistajaksi paljastui FTDI, ja sillä hakien google löysikin heti oikeanoloisen ajurin. Lataukseen vain ja normi-installeri käyntiin. Salasanan kysyttyään asennus ystävällisesti ilmoitti että kone tarvitsee bootata asennuksen jälkeen ja kysyi haluaisinko silti jatkaa. No en tietenkään halunnut. Apple on nähnyt suurta vaivaa tehdessään käyttöjärjestelmästään mahdollisimman vähän uudellenkäynnistyksiä tarvitsevan, harmi vain etteivät kaikki ajurien tekijät tätä tiedä tai tästä välitä.

Kurkistus asennuspaketin sisuskaluihin osoitti, että käytännössä asennettavana oli yksi kernel-extensio joten asensinpa sen sitten käsin tähän tapaan (olettaen shellinä bash):

tmpdir=`mktemp  -d -t foo`
cd $tmpdir
gzip -cd /Volumes/FTDIUSBSerialDriver_v2_2_10/FTDIUSBSerialDriver.pkg/Contents/Archive.pax.gz | pax -r
sudo chown -R root:wheel System/Library/Extensions/FTDIUSBSerialDriver.kext
sudo chmod -R go-rwx System/Library/Extensions/FTDIUSBSerialDriver.kext
sudo cp -Rp System/Library/Extensions/FTDIUSBSerialDriver.kext /System/Library/Extensions/
cd -
rm -rf $tmpdir

Ja kas, kun adapterin laittoi koneeseen kiinni, näkyviin tuli /dev/cu.usbserial-<sarjanumero>!

(tarkkaavainen lukija ehkä huomaa, ettei extensiota asennettu paikoilleen Applen ohjeiden mukaan atomisesti eli siirtämällä valmis bundle oikeaan paikkaan kopioinnin sijaan, mutta jätetään sen korjaaminen harjoitustehtäväksi)

Alunperin ajattelin hankkia kokonaan uuden kulkineen työmatkoja varten - onhan tuo nykyinen jo aika monta vuotta vanha ja laskeskelin sen keskiöremontinkin kustantavan jonkin verran. Kyselinkin jo muutamasta paikasta niin koti- kuin ulkomailla soveltuvia rakkineita, mutta hiukan nihkeää oli kauppiaiden suhtautuminen, ilmeisesti kevätkiireiden vuoksi.

Nyt kuitenkin aktivoiduin ja kävin päivänä eräänä kotimatkalla ostamassa tarpeelliset työkalut kampien ja keskiölaakerin irroittamiseen. Mopo vähän tietysti karkasi käsistä ja tuli ostettua sitten työkalut myös mm. takapakan irroittamiseen.. Netistä löytyi kohtuullisen runsaasti materiaalia tee-se-itse-polkupyörämekaanikolle ainakin kahdella kolmesta kotimaisesta kielestä. Takapakan irrottaminen kävikin niin helposti, että pidän nyt itseäni tyhmänä kun en aiemmin ole sitä itse tehnyt. Keskiölaakerin (tai siis koko sen kasetin) irrottamisessa tarvittiin muutaman kerran isompaa vasaraa, mutta onnistui sekin lopulta.

Samoin uuden kasettikeskiön tilaamisessa meinasi mennä sormi suuhun saksalaisia verkkokauppoja selaillessa - valinnanvaraa kun oli niin kasetin paksuudessa, kierteiden mallissa kuin akselin pituudessakin. Rohkaistuin kuitekin lopulta tilamaan oikealta vaikuttavan mallin, hintaa tuli postikuluineen vajaa 20 euroa.

Uuden keskiön paikalleen saaminen olikin huomattavasti hankalampaa. Ilmeisesti alkuperäisen kasetin kierteet olivat olleet hieman matalammat tai puhdistuksesta huolimatta runkoon oli jäänyt töhnää. Joka tapauksessa usko oli loppua useamman kerran kun kiersin laakeria neljänneskierroksen enemmän sisään kerrallaan. Jatkoin kuitenkin raa’alla voimalla kun kaikki merkinnät vanhassa ja uudessa keskiökasetissa täsmäsivät, ja menihän se lopulta ihan nätisti paikalleen.

Seuraavaksi pitäisi askarrella vielä kammet, uusi takarataspakka ja ketju takaisin paikalleen ja työmatkamankeli olisi taas käyttökunnossa. Ehkä sen jälkeen voisikin alkaa pakertaa syyshuoltoa maantiekulkineelle.

Ensimmäinen päivä alkoi ajellessa sateisen Ruotsin läpi Tukholmasta Helsingborgiin. Sieltä 20 minuutin lauttamatka Tanskan Helsingøriin josta matka jatkui aina Odenseen asti, sinne pysähdyimme etsimään hotellia ja syömään. Hotelli + Legoland -paketti löytyi reilun 70 km päästä Vejlestä, jonne vielä illansuussa siirryimme. Seuraavana aamuna Legolandiin oli enää reilu 10 km.

Koko tiistai Legolandia ja kello 19 lopulta autoon kohti Saksaa. Vejlen hotellin Internet-yhteydellä varasimme etukäteen hotellin Cellestä, jonne saavuimme vajaan 4 tunnin huristelun jälkeen. Kummasti muuten auton kulutus kasvaa kun puskee 150-160 km/h autobahnia, mittari näytti 6.5 litraa satasella.

Keskiviikkona oli tarkoitus nopeasti siirtyä Oberhofiin Annikaa katsomaan, mutta navigaattori eksytti meidät kiertämään kirjaimellisesti kehää jonnekin entisen itä-Saksan vuoristokyliin. Perille päästiin kuitenkin. Hotelli, jossa Annika oli harjoittelemassa, tarjosi edullisesti puolihoidon (aamupala + illallinen) joten jäimme nauttimaan DDR-tunnelmista kolmeksi yöksi.

Lauantaina jatkoimme matkaa kohti romanttista tietä (Romantische Straße) ja sen kauniita kyliä. Yövyimme Rothenburgissa, aivan kaupungin keskiaikaisen keskustan vieressä.

Sunnuntaina matkasimme edelleen romanttisen tien maisemia, alun perin tarkoituksena yöpyä Nördlingenissä (niinikään vanha kaupunki joka on rakennettu metorikraateriin). Rothenburgin jälkeen kaupunki ei kuitenkin vakuuttanut joten jatkoimme lounaan jälkeen Augsburgiin yöksi.

Maanantaiaamuna otimme kurssin kohti Metzingeniä, jossa syystä tai toisesta on lukuisia vaateliikkeiden outlet-myymälöitä. Rankan osteskelun päätteeksi lähdimme ajamaan kohti Sveitsin Baselia, Jupen asunnolle. Koska navigaattori oli aiemminkin johtanut meitä harhaan, emme noudattaneet sen antamia ohjeita ja kiersimme sitten hieman pidemmän kaavan kautta. Mutta tulipa samalla matkalla käytyä kaksi kertaa Sveitsissä!

Baselissa viihdyimme kolme yötä ja teimme sieltä lounasretken Ranskan puolelle Colmariin. Torstaina ajoimme ensin Liechtensteiniin ja sieltä pienen Itävalta-kierroksen jälkeen takaisin Saksaan. Neu-Ravensburgista löytyi yösija maalaishotellista (ikkunasta näki ja haistoi navetan).

Perjantaina matka jatkui Müncheniin, josta oli sunnuntai-illalle varattu autoyöjuna Berliiniin - säästäen noin 600 kilometrin ajomatkan ja yhden hotelliyön. Maanantaiaamuna kello 7:15 juna oli perillä Berliinin lähellä. Hotellimme oli entisen itä-Berliinin puolella, ja ympäristöön tutustuminen olikin lähinnä lähiseudun ihmettelyä. Iltapäivällä suuntasimme lopulta kohti Rostockia, josta Superfast IX lähti seuraavana aamuyönä kohti Helsinkiä.

Tankkaukset:

Kotiinpäästyäni tarkistin että olin maksanut kokolailla tarkalleen vuotta aikaisemmin Shimanon vastaavista paloista 19 euroa. Vuodessa hinta oli siis noussut tasan 100%. Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksin muutos maaliskuusta 2007 maaliskuuhun 2008 oli kuitenkin vain 3.9%. Jos tuo 100 %:n vuotuinen inflaatio pyörätarvikkeissa on yleisempikin trendi (miten niin muka liian vahva ekstrapolointi, onhan tuossa kokonaista kaksi datapistettä) niin pian onkin edullisempaa huristella autolla. Tai yksityissuihkukoneella.

Kaiken lisäksi niistä tarvikepaloista puuttui paloja erillään pitävä jousi joka Shimanon paloissa tuli paketin mukana. Onneksi vanha jousi oli tällä kertaa enimmäkseen ehjä ja kelpasi uudelleen käytettäväksi.

Hauska kisa se silti oli, lähtöviivalla 44 kuskia ja aivan mahtavassa kelissä - taisi olla 20 astetta ja kirkas auringonpaiste. Sijoituskin puolenvälin paremmalla puolen eli ei mielestäni huonosti. Piirsin kisareitin tuonne reittisivullekin. Alla vielä väliajat oman ajanottoni mukaan:

Ominaisuuksista tässä esille nostettakoon

• GPS
• 5 megapikselin kamera “oikealla” salamalla
• S60 3rd edition

Sanoisin, että kehitystä pari vuotta vanhasta E70:stä on hurjasti. Parin viikon aikana en ole vielä saanut puhelinta kaatumaan kertaakaan (E70 kaatuili lähes päivittäin ennen ensimmäistä firmispäivitystä, sen jälkeen “vain” kuukausittain).

Käytettävyys tuntuu paremmalta - puhelin reagoi nopeammin ja siinä voi esimerkiksi ajaa sekä www-selainta että gmail-sovellusta yhtäaikaa! Muita hassuja pieniä yksityiskohtia käytettävyyden saralta: kun puhelimeen laittaa virran päälle, värinäpalaute kertoo että painallus vastaanotettu (vaikka se itse käynnistyminen toki yhä vie sen puoli ikuisuutta). Näppäinlukko aktivoituu oletusarvoisesti n-kymmenen sekunnin valmiustilan käyttämättomyyden jälkeen (vähentänee omia taskupuheluitani merkittävissä määrin).

Kamera on oikeasti käyttökelpoinen. Kuvanlaatu on hyvä, salama tietysti on punasilmägeneraattori mutta hätätilassa ehdottoman hyödyllinen. Nopeuttakin on kohtuullisesti, valmiustilasta tallennettuun kuvaan n. 5 sekuntia.

Kamera ei osaa sellaisenaan hyödyntää gps:ää, mutta Nokia Beta Labs:ista löytyi ratkaisu: Location Tagger. Sovellus jätetään taustalle ajoon, ja se tägää kuviin gps-sijainnin sitä mukaa kun niitä otetaan. Tuntui toimivan jopa samanaikaisesti Nokia Sports Trackerin kanssa - päinvastoin kuin kuvien verkkoon lataamiseen tarkoitettu ShoZu, joka osaa myos gps-tägäyksen: Sports Tracker kaatua kosahti kun ShoZu kysyi gps-koordinaatteja.

Jos Flickr:iin haluaa kuviaan lähetellä, ei ShoZu:lle ole muutenkaan tarvetta, sillä N82:n galleria-softa osaa ihan itsekin Flickr-integraation ja mielestäni paremmin kuin ShoZu: jostain syystä ShoZulla lähettämäni kuvat tulivat Flickr:iin muutaman tunnin viiveellä, kun taas puhelimen omalla lataustoiminnolla ne ovat heti näkyvissä. (Flickr ei muuten oletusarvoisesti sijoita gps-tägättyjä kuvia kartalle, mutta onneksi sen voi korjata yhdellä napin painalluksella).

Sports Trackeristä puheen ollen, se osaa hyödyntää N82:n kiihtyvyysanturia (jota noin muuten käytetään näytön asennon tunnistamiseen - kuvat ja verkkosivut käännetään joko vaakaan tai pystyyn, riippuen puhelimen asennosta) askelmittarina:

Kaiken kaikkiaan, tyytyväisiä olemme tähän. Ainakin toistaiseksi.