Tulin jokin aika sitten hankkineeksi Bluetooth-GPS-palikan kännykän kaveriksi, joskin palikassa itsessäänkin on tallennustilaa 30 tuhannelle reittipisteelle (vapaasti valittavissa olevalla tallennusvälillä) eli siitä yksinäänkin saa fillarilenkin matkan ja ajan analysoitua post mortem. Jos GPS:ssä ei olisi dataloggeria, niin käyttäisin Nokian ilmaista SportsTrackeriä reitin tallentamiseen.
Ilmainen on myös Nokian smart2go -karttaohjelmisto. Siitä on paljon iloa vaikkei omistaisikaan GPS-palikkaa (tai kantaisi sitä aina mukanaan) - softalla kun saa käytännössä mukaansa valinnaisen määrän maailman karttoja ja reittilaskennan. Voi siis vaikka kaupungin keskustassa pyöriessään tarkistaa, mitä kautta kannattaa kulkea. Tai maantiellä lyhimmän/nopeimman reitin kahden osoitteen välillä. GPS:stä on smart2go:n kanssa iloa itse asiassa vasta kun erikseen maksaa navigointipäivityksen.
Päivityksen saa erilaisilla aika- (viikko, kuukausi, vuosi tai 3 vuotta) ja paikkalaajuuksilla (joitain yksittäisiä maita, sitten esim. Pohjoismaat tai Länsi-Eurooppa). Olin viikonloppuna menossa fillarilla maaseudulle ja kun kuukauden sisään tulee käytyä Espanjassa, maksoin Länsi-Euroopan navigointilisenssin kuukaudeksi (9,99 euroa). Koska minulla ei ole fillariin sopivaa (vesitiivistä) puhelintelinettä, ajattelin pärjätä pelkillä äänikomennoilla korvanapista.
Ensimmäinen ongelma oli hieman heikko äänenvoimakkuus Nokian vakiokorvanapin kanssa. Tuulen suhina peitti navigointiohjeet jos nopeutta oli yli 30 km/h. (Puhelin on E70. Alkuperäisellä firmwarella pystyi mainiosti kuuntelemaan podcasteja nappikuulokkeilla - myöhemmin tehty softapäivitys leikkasi äänenvoimakkuudesta terävimmän särmän pois ja siihen loppui itsensä sivistäminen työmatkoilla.) Paremmilla kuulokkeilla (eli tulppamallisilla) ongelman ehkä välttäisi, mutta kun ei liikenteen ääniäkään viitsisi kokonaan häivyttää.
Lähdin Ruoholahdesta ja asetin kohteeksi Karjaan rautatieaseman. Olin valinnut olevani autolla liikkeellä, mutta en halunnut tunneleita enkä moottoriteitä. Reitti olisi lähtenyt Töölön, Kuusisaaren ja Tapiolan kautta. Oikaisin kuitenkin Länsiväylän vierustaa kulkevia kevyen liikenteen väyliä pitkin ja navi-täti kehotti useamman kerran tekemään u-käännöksen ja aina sopivan tien tullen siirtymään kohti pohjoista. Oudoimmat opastukset olivat Espoossa Merituulentiellä Kehä II:n molempien suuntien risteysten kohdalla: olisi pitänyt ajaa kiellettyyn ajosuuntaan. Ei se nyt silti ihan turha värkki ollut kaupunkimiljöössäkään, Espoon perukoilla säästyi muutama risteysarpajainen kun tiesi etukäteen mihin päin tulee pyrkiä. Mutta kevyen liikenteen väyliä kartasto ei siis tunne.
Maanteille pääsyn jälkeen ohjeet olivatkin sitten jo pääosin käyttökelpoisia. Risteyksistä tuli kuulutukset n. 700 ja 250 metriä ennen ja sitten vielä kohdalla tuli muistutus mihin päin pitikään mennä. Risteyksen jälkeen kuului pitkäänkö pitää ko. tiellä pysyä. Paitsi sitten jos piti pysyä yli 10 km, niin ohje oli “toistaiseksi”. En ymmärtänyt logiikkaa tuon takana. Nyt jouduin kaivamaan puhelimen “toistaiseksi” -osuuksilla ajopaidan taskusta tarkistaakseni milloin odottaa seuraavia ohjeita - navisofta kun joko kaatui tai “poistu” -nappi tuli valituksi itsekseen (näppäinlukkomahdollisuus navigoinnin aikana olisi mukava) ajoittain. Takuuvarmasti softa kaatui jos vastasi kesken kaiken puheluun. Ei kai se nyt niin odottamaton use case ole? Kyseessä on kuitenkin puhelin.
Kirkkonummella ajoin hieman harhaan (kun yritin olla lainkuuliainen ja mennä niitä kevyen liikenteen väyliä pitkin) ja siitä navigointi rankaisi 3 kilometrin sakkolenkillä joka päättyi 50 metrin päähän lähtöpisteestä. Tässä olisin kaivannut sitä telinettä ja karttanäyttöä näkyville. Muuten matka sujui isommitta ongelmitta (pienempiä: jouduin käynnistämään navigoinnin uudelleen kahden vastaanotetun puhelun jälkeen ja yhden kerran muuten vain aktivoimaan navigoinnin uudestaan) ja Karjaan rautatieasemakin löytyi ohjeiden perusteella helposti. Uudelleenreitityskin vaikutti kohtuullisen nopealta - ajatuksissani käännyin Karjaan keskustassa eräässä risteyksessä liian aikaisin, uudet ohjeet tulivat reilusti ennen seuraavaa risteystä. Seuraava etappi sujui muuten hyvin, mutta kännykästä loppui virta 300 metriä ennen maalia. Noin neljä tuntia navigointia ja kolme lyhyttä puhelua oli liikaa yön yli ladatulle akulle.
Paluumatkaa varten valitsin liikkuvani kävellen, mutta edelleen kevyen liikenteen väylät olivat liikaa. Kävelymoodissa softan loppumatkan kulumiseen arvioima aika tuntui korreloivan enemmän siihenastiseen nopeuteen - autovalinnalla arvioidun ajan saavuttaminen olisi vaatinut aina reippaan loppukirin.
Kaiken kaikkiaan kuitenkin positiivinen kokemus, ehkä se teline on välttämätön jotta näkee reitin kartalla ja ylipäätään laitteen hengissä olemisen. Hinta-laatu -suhde kuukauden navigoinnissa oli mielestäni kohdallaan - olisin tosin ollut vielä tyytyväisempi esim. 20 euroa / 3 kk -pakettiin. Kolme vuotta Länsi-Eurooppaa taisi olla jo 100 euroa, 1 vuosi muistaakseni 90 e. Mielestäni turhan arvokkaita etenkin työsuhdeluuriin joka vaihtuu puolen vuoden sisään (kun missään ei kerrottu voiko lisenssin siirtää uuteen kapulaan).
Lenkkejä oli pohjalla tasan yksi. No, muutama työmatka myös kun varsinaisesta työmatkakulkineesta napsahti poljinakseli poikki (kuva ohessa). On muuten metkaa kiskoa irtonaista kampea irti pyöräilykengän pohjasta.
Vaihdoin taannoin luurini Nokia E70:stä 
Kuten muissakin Euroopan liikenteellisesti sivistyneissä maissa (joita teoriani mukaan ovat kaikki muut EU-maat paitsi Suomi), fillarilla maantiellä kulkeminen on turvallista ja kohtuullisen helppoa. Reissun ainoat eksymiset tapahtuivat Monacossa, mutta tulipahan ajettua valtio lähes päästä päähän useampaan kertaan. Joillain tieosuuksilla oli myös erillinen pyöräkaista, mutta en kyllä huomannut siinä ajamisessa eroa pientareen reunaan verrattuna - autoilijat ohittivat aina vain turvallisen välimatkan päästä.
