otoksia

Kyllästyin lopulta vanhan Canonin 300D -digijärkkärin hitauteen ja kävin ostamassa Rajalasta käytetyn 1d mark II:n. 8.5 ruutua sekunnissa, mmm..

Samalla ajattelin siirtyä lopullisesti RAW-aikaan ja asentaa koneeseen Canonin softat. No, tietenkään softa-cd ei käytetyn rungon mukana tullut, joten Google apuun ja uusin versio Digital Photo Professional:sta löytyikin helposti. Mutta. Sepäs ei suostu asentumaan ilman vanhaa versiota. Hieman lisää googlausta, ja löytyi Canonin Japanin sivuilta lomake, johon voi nakuttaa rungon sarjanumeron ja vastineeksi saa ladattua version 1.0.0:n. Sen asennuttua suostuu uudempikin versio (3.6.1 just nyt) asentumaan kiltisti.

Nokian mainiosta (ja ilmaisesta) Sportstrackeristä oli näemmä tullut uusi päivitys jossa mukaan oli päässyt tuki karttapohjille!

Nyt ei siis enää tarvitse käynnistää Sportstrackerin lisäksi karttaohjelmaa fillarilla eksyessään (paitsi tietysti jos tarvitsee sen laskemaan lyhimmän reitin kotiin).

Kartat ilmeisesti ladataan verkon yli vaikka niitä Nokia Mapsissä oliskin, ainakin tavulaskuri jossain näytöllä vilisi. Uusi hyötykäyttö rajoittamattomalle datayhteydelle siis.

Ostin “lounaaksi” verkkokauppa.com:sta Prodige-merkkisen USB-sarjaportin (USB-RS232 siis, ei muuten ollut yhtään samannäköinen kuin verkkokaupan kuvassa). MacBook Pro:ssa tai iMacissä kun ei kummassakaan sarjaporttia vakiona tule.

Paketissa luvattiin tuki Mac-koneille. Olen aina luullut että valtaosassa Mac-koneista on kelkaton cd-asema, joten ensimmäinen yllätys oli mukana tullut vajaakokoinen mini-cd ilmeisesti ajureille. Pelkästään piuhan kiinni kytkemällä uutta sarjaporttia ei ilmestynyt /dev:n alle, joten ajurit selvästi olivat tarpeen. Mini-cd:tä ei tietenkään voi kelkattomaan asemaan laittaa ja netistä ei tuntunut tuolla Prodige-nimellä löytyvän joten USB Prober apuun.

Valmistajaksi paljastui FTDI, ja sillä hakien google löysikin heti oikeanoloisen ajurin. Lataukseen vain ja normi-installeri käyntiin. Salasanan kysyttyään asennus ystävällisesti ilmoitti että kone tarvitsee bootata asennuksen jälkeen ja kysyi haluaisinko silti jatkaa. No en tietenkään halunnut. Apple on nähnyt suurta vaivaa tehdessään käyttöjärjestelmästään mahdollisimman vähän uudellenkäynnistyksiä tarvitsevan, harmi vain etteivät kaikki ajurien tekijät tätä tiedä tai tästä välitä.

Kurkistus asennuspaketin sisuskaluihin osoitti, että käytännössä asennettavana oli yksi kernel-extensio joten asensinpa sen sitten käsin tähän tapaan (olettaen shellinä bash):

tmpdir=`mktemp  -d -t foo`
cd $tmpdir
gzip -cd /Volumes/FTDIUSBSerialDriver_v2_2_10/FTDIUSBSerialDriver.pkg/Contents/Archive.pax.gz | pax -r
sudo chown -R root:wheel System/Library/Extensions/FTDIUSBSerialDriver.kext
sudo chmod -R go-rwx System/Library/Extensions/FTDIUSBSerialDriver.kext
sudo cp -Rp System/Library/Extensions/FTDIUSBSerialDriver.kext /System/Library/Extensions/
cd -
rm -rf $tmpdir

Ja kas, kun adapterin laittoi koneeseen kiinni, näkyviin tuli /dev/cu.usbserial-<sarjanumero>!

(tarkkaavainen lukija ehkä huomaa, ettei extensiota asennettu paikoilleen Applen ohjeiden mukaan atomisesti eli siirtämällä valmis bundle oikeaan paikkaan kopioinnin sijaan, mutta jätetään sen korjaaminen harjoitustehtäväksi)

Keväällä katkennut keskiölaakerin akseli (mikähän oikea suomenkielinen termi lie) alkoi taannoin syysiltojen pimetessä kummitella mielessä. Kesän ajan työmatkat taittuivat ihan mukavasti maantiefillarilla, mutta syksyn lehdet ja pimeys eivät oikein sovi kapeille renkaille ja heijastimattomuudelle.

Alunperin ajattelin hankkia kokonaan uuden kulkineen työmatkoja varten - onhan tuo nykyinen jo aika monta vuotta vanha ja laskeskelin sen keskiöremontinkin kustantavan jonkin verran. Kyselinkin jo muutamasta paikasta niin koti- kuin ulkomailla soveltuvia rakkineita, mutta hiukan nihkeää oli kauppiaiden suhtautuminen, ilmeisesti kevätkiireiden vuoksi.

Nyt kuitenkin aktivoiduin ja kävin päivänä eräänä kotimatkalla ostamassa tarpeelliset työkalut kampien ja keskiölaakerin irroittamiseen. Mopo vähän tietysti karkasi käsistä ja tuli ostettua sitten työkalut myös mm. takapakan irroittamiseen.. Netistä löytyi kohtuullisen runsaasti materiaalia tee-se-itse-polkupyörämekaanikolle ainakin kahdella kolmesta kotimaisesta kielestä. Takapakan irrottaminen kävikin niin helposti, että pidän nyt itseäni tyhmänä kun en aiemmin ole sitä itse tehnyt. Keskiölaakerin (tai siis koko sen kasetin) irrottamisessa tarvittiin muutaman kerran isompaa vasaraa, mutta onnistui sekin lopulta.

Samoin uuden kasettikeskiön tilaamisessa meinasi mennä sormi suuhun saksalaisia verkkokauppoja selaillessa - valinnanvaraa kun oli niin kasetin paksuudessa, kierteiden mallissa kuin akselin pituudessakin. Rohkaistuin kuitekin lopulta tilamaan oikealta vaikuttavan mallin, hintaa tuli postikuluineen vajaa 20 euroa.

Uuden keskiön paikalleen saaminen olikin huomattavasti hankalampaa. Ilmeisesti alkuperäisen kasetin kierteet olivat olleet hieman matalammat tai puhdistuksesta huolimatta runkoon oli jäänyt töhnää. Joka tapauksessa usko oli loppua useamman kerran kun kiersin laakeria neljänneskierroksen enemmän sisään kerrallaan. Jatkoin kuitenkin raa’alla voimalla kun kaikki merkinnät vanhassa ja uudessa keskiökasetissa täsmäsivät, ja menihän se lopulta ihan nätisti paikalleen.

Seuraavaksi pitäisi askarrella vielä kammet, uusi takarataspakka ja ketju takaisin paikalleen ja työmatkamankeli olisi taas käyttökunnossa. Ehkä sen jälkeen voisikin alkaa pakertaa syyshuoltoa maantiekulkineelle.